Ole sinä sutjakka Mikki Hiiri
tanssi minulle baletti
mulla on nivelet meriheinää
päätäni kiristää baretti
80-luku oli kovaa aikaa
mokkahapsut kengissä
Niiralankadun kioskilla merkkarit piti hengissä
Nyt on suuntana länsimetro
sillä ajan mestoille
olo on aina niin ihana retro
huokailen haaveiden kestoille.
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
maanantai 15. lokakuuta 2018
(”Tekijä”) kirjoitti (”Jutun”)(”Lukijoille”)
Kielijuttuni (”Tekijä”) kirjoitti
(”Jutun”)(”Lukijoille”), julkaistu useassa sanomalehdessä
Viime viikolla päivän lehdessä
pisti silmään puolen aukeaman kokoinen ilmoitus. Se alkoi näin komeasti: ”Täten
annetaan ilmoitus, että 20. heinäkuuta 2018 Hakijat ovat tehneet High Court of
Justice in England and Wales -tuomioistuimelle (”Tuomioistuin”) Financial
Services and Markets Act -lain (”Laki”) VII osan mukaisen hakemuksen
(”Hakemus”) vakuutusliiketoiminnan siirtojärjestelyn (”Siirtojärjestely”)
luvanvaraisuutta koskevien pykälien mukaisen päätöksen saamiseksi.”
Yrittämättäkään
ottaa selvää siitä, mikä ilmoituksen viesti tai sisältö varsinaisesti oli (tai
miksi se oli sanomalehteen painettu), kiinnitin tekstiniilona huomioni kirjaimiin.
Alun jälkeen Hakija, Tuomioistuin, Laki, Hakemus ja Siirtojärjestely pomppivat
silmille juoksevassa tekstissä tuon tuostakin, aina isoin alkukirjaimin
kirjoitettuina.
Kääntäjälle
isojen alkukirjainten viljely erilaisissa sopimus- ja tarjousteksteissä on
tuttua. Sopimusten Osapuolet sitoutuvat erilaisiin Sitoumuksiin, Asiakas ostaa Tavarantoimittajalta
Tuotteita. Lukijan osaksi sen sijaan jää voihkia tuskasta silmissä vilistävien
kirjainkokojen kanssa. Isot kirjaimet keskellä lausetta eivät nimittäin suinkaan
aina lisää lukemisen sujuvuutta.
Isojen
kirjainten käytön sylttytehdas taitaa olla vanha tuttu: se on omittu suoraan englannista.
Pyrkimyksenä on ilmeisesti saada tekstiin tarkkuutta. Isolla kirjoitettu
Sopimus ja Juuri Tämä Sopimus eikä mikä tahansa sopimus. Asiakas (”Asiakas”) on
nimenomaan se Asiakas, joka mainitaan tässä Sopimuksessa eikä siis jokin muu
asiakas, joka mainitaan ehkä jossain muualla.
Usein
pysähdyn kääntäjän työssäni miettimään, tarkentaako versaalien viljely termien
merkitystä todella. Jäisikö jollekulle epäselväksi, mistä on kyse, jos
tekstissä kerrottaisiin, että hakijat ovat tehneet tuomioistuimelle hakemuksen
eikä että ”Hakijat ovat tehneet Tuomioistuimelle Hakemuksen”?
Asiatekstit
eivät ole ainoa käyttöyhteys, josta isojen kirjainten liikakäytölle
allergisoitunut saa näppylöitä. Yhä useammin näkee otsikoita, joissa jok’ikinen
sana on kirjoitettu isolla alkukirjaimella. Niissäkin on mallia otettu
englannista, jossa otsikoiden sanat usein kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (”pikkusanoja”
eli esimerkiksi artikkeleita ja prepositioita
lukuun ottamatta).
Hiljattain tuli
somen virrassa vastaan klikkiotsikko ”Suomalaisen Isoäidin Viimeinen Kosto
Kiittämättömille Lapsilleen On Nerokas”. En klikannut otsikkoa ottaakseni
selvää, mikä Viimeinen Kosto oli. Kirjainkoosta arvelin kuitenkin, että Isoäiti
oli ehkä HUUTANUT LAPSILLEEN KOSTOKSI KOVAAN ÄÄNEEN!
| Parties to agreement. Akvarelli, hiili ja muste paperille 2018. |
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Hallinnan kieli
Kielijuttuni "Hallinnan kieli", julkaistu useissa sanomalehdissä.
Ihmiselo on usein arvaamatonta. Sen aikana tulee väistämättä vastaan asioita, jotka yllättävät ja joihin ei voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Tällaisia ovat muun muassa vakavat sairaudet.
Ihminen – nykyihminen ainakin – ajattelee usein, että elämää voi hallita, että sitä pitää hallita. Kun sairaus kohtaa, onkin usein tapana vedota sairastuneen omaan asenteeseen, elämänkatsomukseen ja erilaisiin hallinnan keinoihin. Kielellisissä valinnoissa pyrkimys hallintaan näkyy konkreettisesti.
Vakavasti masentunutta kehotetaan ottamaan itseään niskasta kiinni, kroonista migreeniä sairastavaa neuvotaan hakeutumaan raittiiseen ilmaan ja liikuntaharrastuksiin, syöpään sairastunutta kannustetaan taistelemaan.
Sairauksiin ja sairastaviin liitetyt kielikuvat ovat usein sotaisia. Taistelemisen lisäksi puhutaan syövän selättämisestä tai peittoamisesta, jopa kampittamisesta. Migreeni voitetaan, Parkinsonin tautia vastaan kamppaillaan.
Kun ”taistelu” vakavaan sairautta vastaan on ”voitettu”, syntyy sankaritarinoita. Syövän ”selättäjät” antavat toivoa lukijoille: elämänkulku on sittenkin lopulta omissa käsissä. Nettihaku antaa tuhansia osumia: ”Sharon Osbourne selätti syövän, stressin ja miehensä syrjähypyt”, ”Kitarasankari Eddie van Halen on voittanut taistelunsa syöpää vastaan”. Oli vastassa mikä tahansa ”vihollinen”, ”vahvat taistelijat” selviävät tilanteesta.
Kun vakavasti sairastunut ihminen kuolee, suru-uutisissa kerrotaan, kuinka hän on hävinnyt taistelun syöpää vastaan tai jopa antanut periksi syövälle. Sairaus ei kuitenkaan ei ole vihollinen, jolla on mieli, strategia ja päämäärä.
Migreeni on neurologinen sairaus. Syöpäsolulla on oma mykkä logiikkansa. Usein minkäänlainen ”asenteenmuutos”, ”positiivinen ajattelu”, ”taistelu” tai ”paini” ei riitä, sillä kaikki ei vain ole hallittavissa.
Moni vakavasti sairastunut kokee hyvää tarkoittavan taisteludiskurssin suorastaan loukkaavana. Vaikka sotaisien puheiden päämääränä olisi valaa sairastuneeseen uskoa, ne voivat riistää häneltä oikeuden näyttää tunteensa ja pelkonsa. Kun hoidot eivät tehoa ja sairaus pahenee, taistelupuhein kannustettu potilas saattaa kokea epäonnistuneensa.
Elämää ei aina voi ennakoida. Joskus vastaan tulee asioita, jotka ovat hyvin raskaita ja surullisiakin. Vaikka kuinka yrittäisimme, emme voi aina hallita sitä, mitä joudumme kohtaamaan. Jos voisimme, vakavia sairauksia tuskin edes olisi.
Sitä voimme kuitenkin hallita, millaisia kielellisiä valintoja teemme, kun puhumme elämästä. Voimme valita, miten puhumme vakavasti sairastuneista ja vakavasti sairastuneille.
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Rukous
lauantai 25. elokuuta 2018
Jarmo (D. Bowie: Andy Warhol)
Jarmo
(sävel: D. Bowie: Andy Warhol, säkeistö 2)
Jarmo ui
ja Jarmo soutaa
Jarmo ottaa pienet tirsat
Jarmo juoksee
Lupaa poutaa
Jarmo kaljat Lidlistä noutaa
Jarmo oli pysäkillä
En mä mieti sitä pitkään
Teen vaan näin et itsee käsken,
Katseen alas aifouniin sihtaan
Jarmon hahmo Hertsikassa
Askeltaa takki auki
Äskenhän se oli soutamassa
Äyskärissä melkoinen hauki
Jarmo katkoo nistin sormet
En mä tahdo siitä tietää
Mul on toisen polven polvet
Totuutta vaikea on sietää
Jarmon jätin kauan sitten
Turhaan tässä sitä itken
Vastuu muilla Jarmosta on
Muistot nää nyt mielestäni kitken
Jarmo soutaa Jarmo ui
Jarmo hoi, ho-ho-hou, ho-ho-hou!
Jarmo soutaa Jarmo ui
Jarmo hoi, ho-ho-hou, ho-ho-hou!
Videoversio: https://vimeo.com/294821838
Videoversio: https://vimeo.com/294821838
![]() |
| Generation snowflake 2017. |
tiistai 14. elokuuta 2018
Sanoin pilatut
Kielijuttuni "Sanoin pilatut", julkaistu useissa sanomalehdissä.
Etsiskelin hiljattain Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella opetustilaa U121a. Tapani mukaan menin sisälle sisäänkäynnistä U, joka johtaa M-siiven tiloihin, ja selvisin sieltä Y-siiven läpi U-siipeen. U-siivessä seurasin numerointia. Löysin tilan U121b ja sen vieressä olevat tilat U119 ja U5, mutta etsimääni U121a-tilaa sain hakea.
Kampuksella työskentelevät ohikulkijat pyörittelivät silmiään eivätkä osanneet neuvoa, minne päin minun kannattaisi lähteä. ”No kato, nää tilat on insinöörien suunnittelemia”, minulle todettiin. Asia selvä, ajattelin.
Sana insinööri sai aikaan välittömän mielleyhtymän ihmisestä, jonka ajattelu on elämästä vieraantunutta. Tilojen logiikka ei ainakaan kaltaiselleni tavalliselle humanistille auennut.
Aloin miettiä, kuinka helposti yhdellä stereotypiaan perustuvalla luokittelulla selitetään asioita. Insinööri ja humanisti. Arkkitehdin suunnittelema. Nuoriso ja vanhukset. Suomalaiset ja ruotsalaiset. Kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat. Tytöt ja pojat.
Luokittelu helpottaa elämää. Jos meiltä puuttuisi kyky yleistää, ajattelumme pirstaloituisi täysin. Olisi vaikeaa herätä uuteen aamuun ymmärtämättä, mikä aamu ylipäänsä on.
Luokittelu voi olla myös haitallista. Insinöörit eivät ole aina elämästä vieraantuneita putkiaivoja. Nuoriso ei ole yksi valtava harmaa massa, joka ajattelee ja toimii laumana. Ja onko edes olemassa ”kantasuomalaisia”?
Sukupuoli, ikä, ammatti ja kansalaisuus tuntuvat olevan suosikkeja, kun stereotypioilla pelataan. Taannoin uutisoitiin television ohjelmatekstityksiä teettävien firmojen huonoista työehdoista. Kerrottiin, että firmat palkkaavat ”pätevien kääntäjien” sijaan ”kotiäitejä”. Tarkoituksena oli kai tuoda esille yritysten toiminnan epäkohtia, mutta siinä päädyttiin samalla lyömään kotiäitejä.
Erityisen kipeästi luokittelu kolahtaa, kun se osuu omaan virtuaaliseen nilkkaan. Minulle on käynyt niin, kun olen lukenut juttuja Facebookin suosion laskusta. ”Vain mummoni on Facebookissa”, kertoi eräs nuori haastattelussa. ”Facebook on enää keski-ikäisten ja iäkkäämpien naisten suosiossa”, kirjoitettiin lehtijutussa. Tilastollisesti ilmiö on varmasti totta, mutta uutisoinnin sävy on selkeästi alentuva.
Usein tuntuu, ettei tunnista itseään niistä luokitteluista, joihin vaikkapa sukupuolensa vuoksi kuuluisi. Väittämät ”jokainen nainen toivoo jännittävästi muotoiltuja kynsiä” ja ”keski-ikäiset naiset kiljuvat riemusta nähdessään muumimukeja” saavat minut epäilemään identiteettiäni.
Pakko myöntää, että sorrun itsekin toisinaan uskomaan luokitteluja. Lapsiperheellisenä olen aina pyrkinyt välttämään ”lapsiperheiden suosimia lomakohteita”.
![]() |
| Chain of association. Sekatekniikka paperille 33 x 48 cm, 2018. |
tiistai 31. heinäkuuta 2018
Onko unohdettu nimi enne?
Kielijuttuni "Onko unohdettu nimi enne?, julkaistu useissa sanomalehdissä.
Olen viime aikoina alkanut unohdella nimiä. Etenkin näyttelijöiden, poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden nimet lipeävät mielestäni usein.
Olen viime aikoina alkanut unohdella nimiä. Etenkin näyttelijöiden, poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden nimet lipeävät mielestäni usein.
Minulle, joka olen aina muistanut liikaakin, nimien unohtaminen on uusi ilmiö. Vielä viisi vuotta sitten sellaista ei tapahtunut.
Unohdusten hetkellä herää helposti harmistus ja huoli: Mitä minulle tapahtuu? Olenko dementoitumassa?
Alanko pian unohtaa läheistenkin nimet, alanko muistuttaa edesmennyttä isomummoani Hildaa, joka vanhoilla päivillään huusi läpi koko suvun nimet, ennen kuin sai mieleen hakemansa? ”Mikkopekkatyttiyrjöhilkkaleenavappu…Heikki!” Olisiko nimien unohtaminen enne jostain vakavammasta?
Asiantuntijat rauhoittelevat, että kaikki unohtelevat toisinaan. Kyse ei ole heti dementiasta, jos jokin nimi ei tule mieleen. Esimerkiksi kiire ja stressi, joskus myös masentuneisuus tai muu sairaus voivat heikentää muistia tilapäisesti. Kovalevy täyttyy olennaisilla asioilla, pienille yksityiskohdille ei jää tilaa.
Hiljattain kohistiin siitä, kuinka presidentti Donald Trump oli kirjoittanut twiittiin vaimonsa Melanian nimen väärin, ”Melanie”. Julkisuuden kirkkaassa valokeilassa Trump oli päätynyt poistamaan twiittinsä välittömästi, koska pelkäsi sen johtavan epäedullisiin tulkintoihin. Tarpeeksi nopea hän ei kuitenkaan ollut, sillä huhut ja puheet siitä, kuinka Trump on välinpitämätön vaimoaan kohtaan, ehtivät jo lähteä liikkeelle. Stressiin tai kiireeseen vetoaminen ei tilanteessa auttanut.
Presidenttien lisäksi toimittajien odotetaan olevan tarkkoja, kun he nimeävät ihmisiä. Keväällä Helsingin Sanomissa uutisoitiin ”Mummodiskosta”, jossa ikäihmiset pääsevät pyörähtelemään populaarimusiikin tahdissa. Jutussa haastateltiin ”pyörätuolissa tanssilattialla kieppuvaa Leena Lahtista”. Kerrottiin, että ”Musiikiksi Lehtonen toivoo kovaa jytää”. Toimittaja jatkoi: ”Moni tuntuu jakavan Lehtisen kanssa saman toiveen miesseurasta”. Lahtinen, Lehtonen, Lehtinen, hmm.
Lukijana mieleeni hiipi samanlainen aatos kuin monelle Trumpin twiitin jälkipuinneissa: toimittajan suhde haastateltavaan oli melko lepsu, ellei peräti välinpitämätön. Vai olisiko nimisekaannus ollut tässäkin tapauksessa kuitattavissa kiireellä ja stressillä?
Hesarin tapaus voi tuntua vähäpätöiseltä. Virheitähän sattuu kaikille. Haastateltavalle ei kuitenkaan taatusti ole yhdentekevää, millä nimellä häntä kutsutaan. Kun pidin ensimmäisen taidenäyttelyni, odotin innoissani paikallislehteä, jossa julkaistiin ilmoitus näyttelystäni. Pakko myöntää, että hieman kyrsi, kun luin lehdestä, että ”Merja Heikkilän näyttely jatkuu koko maaliskuun ajan”.
Marja Heikkinen, englannin ja ranskan maisteri, kielenkääntäjä, kuvataiteilija
Marja Heikkinen, englannin ja ranskan maisteri, kielenkääntäjä, kuvataiteilija
![]() |
| Guardian Angel. Sekatekniikka paperille 2018. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




