Last year's calf

I'm a last year's calf

Weak at the knees

Whenever I get 

so much as 

a dishonest compliment.

Devoid of parametres. Watercolour on paper 2015.

Nimetön ja muita nimiä

Kielijuttuni "Nimetön ja muita nimiä", julkaistu useissa sanomalehdissä (ilman kuvia ja linkkejä)

Mona Lisa. Guernica. Tyttö ja helmikorvakoru. Kaksi miestä kohtaa ja kumpikin luulee toisen olevan ylempiarvoinen. Huuto. Galacidalacidesoksiribonukleiinihappo. Sininen. Punainen. Keltainen. Numero 1. Numero 2. Numero 3. Nimetön.

Taideteosten nimet kiehtovat ja hämmentävät. Miten teokset ovat saaneet nimensä, miten taiteilija on päätynyt juuri johonkin tiettyyn nimeen? Miksi teoksia on nimetty yksinkertaisesti Nimettömiksi? Miksi joillekin on annettu nimeksi vain numero?

Perinteisessä maalaustaiteessa vielä 1800-luvulla teokset oli tapana nimetä kuvan teeman mukaan. Nimi siis kertoi, mitä teos “esitti”.

Yleistä oli nimetä teos jonkin siinä olevan elementin mukaan. Monelle ovat tuttuja vaikkapa Vincent van Goghin Tähtikirkas yö tai Leonardo da Vincin Pyhä Anna kolmantena.

Maalaustaide alkoi saada uusia muotoja 1800-luvun lopusta lähtien, kun symbolismi ja myöhemmin abstrakti taide nostivat päätään. Samalla teosten nimeäminenkin alkoi muuttua.

Esimerkiksi amerikkalainen James McNeill Whistler maalasi muotokuvan äidistään vuonna 1871 ja antoi sille nimen ”Sovitus harmaassa ja mustassa nro 1” (Arrangement in Grey and Black No. 1). Teos pääsi esille Royal Academyn näyttelyyn, mutta näyttelyä varten sille piti antaa uusi nimi: Taiteilijan äiti.

Nykytaiteessa nimistä on tullut erottamaton osa teoksia. Kuva ja sana ovat parhaimmillaan tasa-arvoisia ja sulavassa symbioosissa keskenään. Nimillä pyritään muuhunkin kuin teosten kuvailuun.

Paul Kleen kuuluisa etsaus ”Kaksi miestä kohtaa ja kumpikin luulee toisen olevan ylempiarvoinen” avaa teoksen kokijalle aivan erilaisen tulkinnan kuin pelkkä teos kuvallisena elementtinä. Salvador Dalín hullutteleva Galacidalacidesoksiribonukleiinihappo panee kokijan pohtimaan, mistä on kyse ja sijoittaa samalla teoksen surrealismin traditioon.

Teosnimet voivat paitsi johdattaa tulkintaan ja avata merkityksiä, myös sisältää viitteitä, jotka avautuvat vain osalle. Kuvataiteilija Terhi Ketolaisen teos ”Je t’aime…moi non plus” saa lisäarvoa nimestään, kun kokija tuntee Gainsbourgin samannimisen laulun ja osaa kenties ranskaakin.

                      Varmaankin yleisin teosnimi taidehistoriassa on Nimetön. Monet taiteilijat sanovat, että nimetessään teoksensa Nimettömäksi he haluavat kiinnittää kokijoiden huomion siihen, mikä teoksessa on olennaista: itse maalaus ilman johdattelevia sanoja.

Samaan pyrki sotien jälkeen amerikkalainen ekspressionisti Jackson Pollock, joka nimesi osan teoksistaan pelkillä numeroilla. Suomalainen nykytaiteilija Henrik Fab kertoo nimenneensä teoksensa Nimettömiksi, koska haluaa antaa tilaa teoksissaan soiville rytmeille ja musiikille.

Henrik Fabin töitä on mm. täällä: https://www.facebook.com/events/1069598559718846/

Terhi Ketolaisen töitä on täällä: http://www.terhiketolainen.com

Tässä vielä esimerkkejä siitä, miten olen nimennyt omia teoksiani viime viikkoina:

Pervasive pattern of negativistic attitudes and passive resistance to demands for adequate performance in  social situations. Akvarelli paperille 2015.

Cocktail party look. Akvarelli paperille 2015.

Mona Lisa in her first mugshot on Kepler 452b. Akvarelli paperille 2015.

Why do I paint people and faces?

I keep painting faces. The same face over and over again. Isn't that funny? I asked my therapist. Me who rarely gets along with people can't stop painting them. I should be painting landscapes or flowers. Or abstract stuff; that would be even cooler. Not at all; on the contrary, she said. No wonder you paint people. You want to figure them out. Makes sense, doesn't it?

Here are some of my latest faces.

Living in the woods is good for your health. Watercolour on paper 2015.

Miss Oxazepam 2015. Watercolour and ink on paper 2015.

Blondie. Watercolour and ink on paper 2015.

You gotta love the cage you're in. Watercolour and ink on paper 2015.

Don't make me say it. Watercolour and ink on paper 2015.

The lining of my coat - takkini vuori

I do have money, too,

But it's somewhere in the lining of my coat

I can't see it

But I hear it jingle

Whenever I move

My capital is freaking loud

On mulla rahaakin

Mutta ne on takin vuorissa

Ei niitä näy

Mutta kuulen ne

Kun liikun

Pääomani pitää meteliä

The Silent Ones. Watercolour & ink paintings from the last two days. 2015

Revolving door

Revolving door. Pyrographic poem on wooden discs, 2015

Kuumaa voodoota huussintyhjennykseen?

Kielijuttuni "Kuumaa voodoota huussintyhjennykseen" (julkaistu useissa sanomalehdissä)

Lumoava, tarmokas, ylellinen, kupliva. Androgyyni, impulsiivinen, hallitseva, vastustamaton. Intensiivisen alaston, nuoltava, herkkähermoinen, odottamaton, epätavallinen, spontaani, kevytkenkäinen.

Pinkki pitsi, amorin nuoli, nahka, raivokas fuksia, kohtelias pinkki, ihme, boheemi ruusu, fetissi, striptease, skandaali, naku-uinti. Seksipommi, ujo tyttö, poikatyttö, mustalainen. Kissatappelu, suloinen kosto, kuuma voodoo, vahinko, superorgasmi!

Huulipunien nimiä selatessa mielikuvitus lähtee villiin laukkaan. Mikä sävy sopisi parhaiten vaikkapa juuri tällaisena kesäaamuna, kun pitäisi lähteä tyhjentämään kompostikäymälän säiliötä?  Olisiko kuumassa voodoossa tarpeeksi asennetta? Vai lähestyisinkö edessä olevaa tehtävää poikatyttömäisen tarmokkaasti?

                      Netin kauneusoppaasta ei sävyn valinnassa ole kauheasti apua. Siinä neuvotaan, että ”aikuiselle naiselle hillitysti kiiltävä puna on armollisempi kuin matta. Ripaus kiiltoa tai helmiäistä antaa huulille terveen eli tasaisen näköisen pinnan.” Nimistä opas ei sano mitään.

                      Tietokoneen ruutuun ilmestyvällä värikartalla huulipunien sävyt vaikuttavat huomattavasti vaisummilta kuin nimensä. Seksipommi ei hirveästi eroa ujosta tytöstä, ja superorgasmikin on suunnilleen yhtä vaaleanpunainen kuin kohtelias pinkki.

Millainen merkitys huulipunien nimillä oikeastaan on? Uskovatko puikonkuluttajat todella, että kun he sipaisevat huulilleen seksipommipunaa, sävy tekee heistä nimensä kaltaisia?

Englantilaisen Independent-lehden siteeraama asiantuntija toteaa, että huulipuna on pienenpieni juttu, jolla on mullistava vaikutus siihen, miltä näytämme – ja miltä meistä tuntuu. Huulipuna voi muuttaa mielialaa ja kohottaa tunnelmaa muutamassa sekunnissa. 

Kun huulipunien sävyt muistuttavat niin kovasti toisiaan, onko niiden nimillä itse asiassa suurempi vaikutus? Tuleeko nimistä osa identiteettiämme? Vai luetaanko huulipunien nimiä ylipäänsä?

Suurimman osan yllä mainituista esimerkeistä olen kääntänyt vapaasti englannista tai ranskasta. Suomalaisena kuluttajana myönnän, että valitsen harvoin huulipunaani nimen perusteella.

Arkikiireessä sutaisen huulilleni sitä punaa, jota sattuu käsillä olemaan. Kesällä ja lomalla on enemmän aikaa paneutua nimiin ja niiden herättämiin mielikuviin.

Tänä kesänä päätän lähteä mukaan meikkibrändien leikkiin ja valitsen sävyni tarkkaan harkiten. Kun haen ämpärillä tiskivettä pumppukaivolta, valitsen sävykseni tarmokkaan. Ihme-sävy voisi auttaa kehnoa puutarhuria salaatinistutuspuuhissa. Anoppilaan mennessäni vältän suloista kostoa ja kissatappelua. Arvelen, että kohtelias pinkki on lopulta parempi.

 

My moisturizer is called Forever Young. Pastels on velvet paper, 2015.

 

I got this lipstick from Clinique, and it's called Pure Happiness. Pastels on paper 2015.

Cutest ever bff wedding day selfie!

Cutest ever bff wedding day selfie! Watercolour and ink on paper 2015.

Pena Väisänen sahaa kattoparrua polttopuuksi. Perkeleen kylymä näillä kairoilla. Tuli saatana otettua taas viikko sitä ponanzaa, saha ei meinaa pysyä rukkasessa. On kohmelo ja pakkanen. Jos tästä vielä selvitään, otetaan kunnon kännit. 

Sillä kaatuuhan se, talo, jos kattoparrut pätkäisee. Ennen pitkää se kaatuu, kun katto romahtaa. Mutta mistäpä sitä tähän hätään kuivaa puuta muualta. Ihan vaan tähän hätään. Mittari perkele kun kurottaa alas kolmeenkymppiin. Jos näillä vielä huomiseen selviäisi.

Niin minäkin seison tässä nyt, sahaan kattoparrua poikki, pysyttelen. Päivä päivältä se lyhenee.