Mehr licht! This year's most macabre safety reflector.

This season's most macabre safety reflector is here, inspired by the great German poet Goethe himself!

Mehr licht! Safety reflector (reflecting fabric, wool felt, cotton cord) 2015

Mehr licht! Safety reflector (reflecting fabric, wool felt, cotton cord) 2015

See also my last year's rather more elegant safety reflector designs, here: http://lyontivirhe.blogspot.fi/2014/12/valoa-myos-prinsessoille-ja-hienoille.html

A prayer

Let us turn our heads in the same direction and hum together

For what has been decreed from above

is true and right  

or at least a necessity

Just as God should,

he has the kingdom and the power

to kill

by silence any time

turn his back and be silent

drown you in the humming of blackmailed souls

Let us turn our heads in the same direction and hum together

As long as God keeps secreting milk

drop by drop

from his stingy breasts

let us hum together,

turn our heads in the same direction,

hang in there, tooth and nail

not looking up,

down,

not looking at each other.

Amen

When I was in rehab, nobody blamed me for being clicheic. Watercolour on paper 2015.

Rukous

Käännetään päämme samaan suuntaan ja hymistään yhteen ääneen

Sillä se, mikä on ylhäältä määrätty,

on totta ja oikein

tai pakko

tai vähintään välttämättömyys.

Kuten jumalalle kuuluukin,

Sen on valtakunta ja voima 

Se voi tappaa

vaieta kuoliaaksi koska vain

vaieta

kääntää selkänsä ja vaieta

peittää 

kiristettyjen sielujen hyminämassaan

Käännetään päämme samaan suuntaan ja hymistään yhteen ääneen

Niin kauan kuin jumala jatkaa heruttamista

tippa tipalta

kitsaista rinnoistaan

hymistään yhteen ääneen,

käännetään päämme samaan suuntaan,

roikutaan kiinni kynsin hampain

eikä katsota ylös, 

ei alas,

ei toisiamme.

Amen.

When I was in rehab, nobody blamed me for being clicheic. Akvarelli paperille 2015.

Kielinillittäjä ja ensimmäisen maailman ongelmat

Kielijuttuni "Kielinillittäjä ja ensimmäisen maailman ongelmat", julkaistu useissa sanomalehdissä.

On aamu. Kielinillittäjä astuu sisään kahvilaan. Tekee mieli kaakaota. ”Teidän Kaakao valmistuu”, surisee kone. Nillittäjä maksaa possessiivisuffiksittoman kaakaonsa ynseästi kassalla. ”Pipar kakku latte 3,90”, lukee mainoskyltissä myyjän takana.

Kielinillittäjä ottaa telineestä aamun lehden. Ranskan terrori-iskusta kertovaan uutiseen on lipsahtanut turha aksentti een päälle.

”Balmainin H&M-vaatteet möivät loppuun Suomessakin tunnissa”, kertoo lehden liite. Miten niin vaatteet möivät? Ja mitä ne möivät? Nillittäjää närästää, kaakaossa on liikaa sokeria. Sekin on varmaan valmistettu amerikkalaisella reseptillä.

Nillittäjän älypuhelimeen tulee viesti: ”Kiitos kun kävit ostoksilla kaupassamme. Vastaa asiakas kyselyyn. Sinun palaute on meille tärkeää.”

Viereisessä rihkamakaupassa Nillittäjä ihailee korvakoruja. ”Älä kokeile korvakoruja hygieniasyistä”, lappunen korujen vieressä ohjeistaa. Nillittäjä hihittää sisäistä nillittäjän hihitystään, nappaa kuvan ja julkaisee Facebookissa. Nillittäjäkollegojen joukko nostaa peukkua.

Nillittäjä pakenee raittiiseen ilmaan. Pilvetöntä taivasta vasten piirtyy katumainos. Designmuseo kutsuu ”lapsen vuosi sata” -näyttelyyn. Voiko mihinkään enää luottaa?

Maailma palaa Nillittäjän ympärillä, terroristit iskevät, lapset hukkuvat Välimereen, vanhukset unohdetaan sänkyihin vanhainkodeissa. Tämän kaiken Nillittäjä tietää, tuntee avuttomuutta ja empatiaa.

Ja silti. Väärin kirjoitetut yhdyssanat, possessiivisuffiksien puute, turhaan pilkutetut lauseenvastikkeet ja anglismit pistävät Nillittäjän silmään, hiertävät kuin uuden puseron niskassa oleva pesulappu, jossa lukee ”käsin pesu”. Yhdys- ja ajatusviivoja Nillittäjä ei uskalla edes ajatella.

Kielinillittäjän maailmassa tekstit ovat kuin aseman kello. Hän tietää, että tärkeintä on nähdä, mitä kello näyttää ja ymmärtää, mitä se merkitsee. Onko kiire vai eikö. Missä mennään, onko aikaa. Mutta kun kellon viisarit ovat vinksallaan, huomio kiinnittyy vain niihin.

Nillittäjän maailmassa epäolennaiset seikat ovat saaneet eturivin paikan. Hän kärsii ensimmäisen maailman ongelmista.

Ensimmäisen maailman ongelmilla viitataan tilanteeseen, jossa rikkaan maankolkkamme ihmiset takertuvat pikkuhuoliin. Termi on itseironinen ja syyllistäväkin: koko maailman hädän keskellä on täysin järjetöntä pohtia yhdyssanojen oikeinkirjoitusta.

Yksilöpsykologian näkökulmasta voi ajatella, että Nillittäjän ajatuksilla ja toiminnalla on kuitenkin järkensä: kaiken keskellä avuton ihminen pyrkii suojautumaan, hakemaan järjestystä. Vaikka sitten suremalla possessiivisuffikseja.

Broke the zipper of my dress on my way to the ball. Akvarelli ja must paperille 2015.

Se pieni ero

Kielijuttuni "Se pieni ero" (julkaistu useissa sanomalehdissä)

Määräilevä ja hankala, niuhottava ja kipakka. Mitä yhteistä näillä adjektiiveilla on? Entä adjektiiveilla jämäkkä, rehellinen, reilu ja viisas?

Yksinkertaisen nettihakuni perusteella yhteistä on se, että ensin mainituilla kuvaillaan selvästi useammin naisia kuin miehiä. Jälkimmäiset puolestaan liitetään useammin miehiin.

Erot ovat pikahaun perusteella yllättävän suuriakin. Esimerkiksi yhdistelmä rehellinen mies tuottaa 22 900 osumaa, rehellinen nainen taas 1 390. Viisas mies löytyy 45 900 kertaa, kun taas viisas nainen vain 7 000. Hankalia naisia näyttää olevan kaksinkertainen määrä hankaliin miehiin verrattuna, määräileviä naisia lähes neljä kertaa enemmän kuin määräileviä miehiä.

Hakuni oli varsin epätieteellinen ja kieltämättä aika tarkoitushakuinen. Etsin nimittäin vain ja ainoastaan noita kyseisiä sanoja. Halusin nähdä, päteekö suomessakin sellainen sanallinen sukupuolittaminen, josta englanninkielisessä mediassa on viime aikoina kohistu.

Englanninkieliset lehdet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, miten tyttöihin ja naisiin viitataan. Huomiota ovat herättäneet muun muassa adjektiivit abrasive (piikikäs), bossy (komenteleva, määräilevä) ja feisty (kipakka, ärhäkkä).

Miehiin näitä adjektiiveja ei liitetä juuri lainkaan. Heille on varattu sävyltään myönteisempiä johtajuuteen liitettyjä määritteitä. Syyksi on esitetty, että ne ominaisuudet, joihin adjektiiveilla viitataan, ovat miehille hyväksyttävämpiä. Esimerkiksi perinteisesti miehiseksi koettu jämäkkyys muuntuu naisessa äkkiä kipakaksi niuhottamiseksi ja turhanaikaiseksi määräilyksi.

Helsingin Sanomat haastatteli hiljattain erään suomalaisen suuryrityksen uutta naisjohtajaa. Jutun sävy uhkui intoa lasikaton rakoilemisesta ja naisten pääsemisestä vihdoinkin johtopaikoille.

Uutta johtajaa kuvattiin temperamenttiseksi ja tarmokkaaksi. Lukijana pysähdyin miettimään, kuvattaisiinko uutta miesjohtajaa samoin. Temperamenttisuus ja tarmokkuus tuntuivat kovin naisellisilta. Ne tuntuivat tarjoilevan lukijalle myös syyn siihen, miksi ihmeessä oli käynyt niin, että naisesta oli tullut johtaja.

Kipakkaan luonteeseen liittyvien adjektiivien lisäksi naisia kuvaillaan usein heidän ulkonäkönsä perusteella. Suomessa ministerikin voi olla kaunis, nuori sirpsakka tyttönen.

Ulkonäköakselilla liikutaan muutenkin usein, kun kyseessä on nainen. Eduskunnan puhemieheltä tivataan suhdetta kollegojen pukeutumiseen, ja naispresidentin käsilaukku saa huikeaa lööppijulkisuutta. Kun menestynyt suomalaisnäyttelijä vastaanottaa tunnustuksen työstään kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, lehdet otsikoivat, että ”vauvamasu näkyy jo gaalamekon alta”.
Categorizable. Akvarelli paperille kauheassa päänsäryssä 24.10.2015.

26 x 36 - Works done from September 27th to October 12th on paper sized 26 x 36 cm

All of these paintings were painted on my favourite Canson Arches 300 g/m2.

I simply love this paper <3

High on OCD. Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Wonders never cease. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Life won't carry you. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Diagnose this! Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015 

I find myself in times of trouble. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Guess again. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

A thank you note to my bullies. Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Imaginary ancestor II. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

56 x 76 or 76 x 56. (Works done from 1st to 12th October 2015 on paper sized 56 x 76 cm.)

What I've learnt from painting these five paintings: 

1. Paper does matter. I love Canson Arches Rough 300 g/m2, but every single art store in Finland seems to have run out of it in this size (I managed to find some in size 23 x 31, but that's simply not enough!). Safe and sorry and In my new yellow-jacket life there's no room for dissidents were painted on that paper, whereas Enkeli (Angel) was painted on Fabriano rough 300 g/m2, and I'll keep rebelling until I find a cause and I refuse to believe your truths were painted on Canson Moulin de Roy. It seems hard to try to get used to different kinds of paper. However, maybe it's good to face new challenges :)

2. Sometimes it's good not to give up. With every single one of these paintings, I've gone through a desperate phase during which I have been almost ready to tear up the paper and let go. But since I'm stubborn as hell, I went on painting and, in the end, was rather satisfied with the result. 

Enkeli/Angel. Watercolor and ink on paper 2015 (56 x 76 cm)

Safe and sorry. Watercolor and ink on paper (sized 76 x 56 cm) 2015.

In my new yellow-jacket life there's no room for dissidents. Watercolor and ink on paper (sized 76 x 56 cm) 2015.

I'll keep rebelling until I find a cause. Watercolor and ink on paper (sized 56 x 76 cm) 2015.

I refuse to believe your truths. Watercolor and ink on paper (sized 56 x 76 cm) 2015.