The lining of my coat - takkini vuori

I do have money, too,

But it's somewhere in the lining of my coat

I can't see it

But I hear it jingle

Whenever I move

My capital is freaking loud

On mulla rahaakin

Mutta ne on takin vuorissa

Ei niitä näy

Mutta kuulen ne

Kun liikun

Pääomani pitää meteliä

The Silent Ones. Watercolour & ink paintings from the last two days. 2015

Revolving door

Revolving door. Pyrographic poem on wooden discs, 2015

Kuumaa voodoota huussintyhjennykseen?

Kielijuttuni "Kuumaa voodoota huussintyhjennykseen" (julkaistu useissa sanomalehdissä)

Lumoava, tarmokas, ylellinen, kupliva. Androgyyni, impulsiivinen, hallitseva, vastustamaton. Intensiivisen alaston, nuoltava, herkkähermoinen, odottamaton, epätavallinen, spontaani, kevytkenkäinen.

Pinkki pitsi, amorin nuoli, nahka, raivokas fuksia, kohtelias pinkki, ihme, boheemi ruusu, fetissi, striptease, skandaali, naku-uinti. Seksipommi, ujo tyttö, poikatyttö, mustalainen. Kissatappelu, suloinen kosto, kuuma voodoo, vahinko, superorgasmi!

Huulipunien nimiä selatessa mielikuvitus lähtee villiin laukkaan. Mikä sävy sopisi parhaiten vaikkapa juuri tällaisena kesäaamuna, kun pitäisi lähteä tyhjentämään kompostikäymälän säiliötä?  Olisiko kuumassa voodoossa tarpeeksi asennetta? Vai lähestyisinkö edessä olevaa tehtävää poikatyttömäisen tarmokkaasti?

                      Netin kauneusoppaasta ei sävyn valinnassa ole kauheasti apua. Siinä neuvotaan, että ”aikuiselle naiselle hillitysti kiiltävä puna on armollisempi kuin matta. Ripaus kiiltoa tai helmiäistä antaa huulille terveen eli tasaisen näköisen pinnan.” Nimistä opas ei sano mitään.

                      Tietokoneen ruutuun ilmestyvällä värikartalla huulipunien sävyt vaikuttavat huomattavasti vaisummilta kuin nimensä. Seksipommi ei hirveästi eroa ujosta tytöstä, ja superorgasmikin on suunnilleen yhtä vaaleanpunainen kuin kohtelias pinkki.

Millainen merkitys huulipunien nimillä oikeastaan on? Uskovatko puikonkuluttajat todella, että kun he sipaisevat huulilleen seksipommipunaa, sävy tekee heistä nimensä kaltaisia?

Englantilaisen Independent-lehden siteeraama asiantuntija toteaa, että huulipuna on pienenpieni juttu, jolla on mullistava vaikutus siihen, miltä näytämme – ja miltä meistä tuntuu. Huulipuna voi muuttaa mielialaa ja kohottaa tunnelmaa muutamassa sekunnissa. 

Kun huulipunien sävyt muistuttavat niin kovasti toisiaan, onko niiden nimillä itse asiassa suurempi vaikutus? Tuleeko nimistä osa identiteettiämme? Vai luetaanko huulipunien nimiä ylipäänsä?

Suurimman osan yllä mainituista esimerkeistä olen kääntänyt vapaasti englannista tai ranskasta. Suomalaisena kuluttajana myönnän, että valitsen harvoin huulipunaani nimen perusteella.

Arkikiireessä sutaisen huulilleni sitä punaa, jota sattuu käsillä olemaan. Kesällä ja lomalla on enemmän aikaa paneutua nimiin ja niiden herättämiin mielikuviin.

Tänä kesänä päätän lähteä mukaan meikkibrändien leikkiin ja valitsen sävyni tarkkaan harkiten. Kun haen ämpärillä tiskivettä pumppukaivolta, valitsen sävykseni tarmokkaan. Ihme-sävy voisi auttaa kehnoa puutarhuria salaatinistutuspuuhissa. Anoppilaan mennessäni vältän suloista kostoa ja kissatappelua. Arvelen, että kohtelias pinkki on lopulta parempi.

 

My moisturizer is called Forever Young. Pastels on velvet paper, 2015.

 

I got this lipstick from Clinique, and it's called Pure Happiness. Pastels on paper 2015.

Cutest ever bff wedding day selfie!

Cutest ever bff wedding day selfie! Watercolour and ink on paper 2015.

Pena Väisänen sahaa kattoparrua polttopuuksi. Perkeleen kylymä näillä kairoilla. Tuli saatana otettua taas viikko sitä ponanzaa, saha ei meinaa pysyä rukkasessa. On kohmelo ja pakkanen. Jos tästä vielä selvitään, otetaan kunnon kännit. 

Sillä kaatuuhan se, talo, jos kattoparrut pätkäisee. Ennen pitkää se kaatuu, kun katto romahtaa. Mutta mistäpä sitä tähän hätään kuivaa puuta muualta. Ihan vaan tähän hätään. Mittari perkele kun kurottaa alas kolmeenkymppiin. Jos näillä vielä huomiseen selviäisi.

Niin minäkin seison tässä nyt, sahaan kattoparrua poikki, pysyttelen. Päivä päivältä se lyhenee. 

Too much on my plate

I have too much on my plate

and absolutely 

no means 

of getting rid of it.

Too much on my plate. Pastels on paper, knife, fork, plate, 2015.

Poor Rich Girl!

I have the rotten voice of a former choir girl 

I don't understand the meaning of swallows 

and I can't tell the difference between hawks.

The roadside always looks the same to me 

I only spot fowl when they land on my plate. 

I have no idea what a digging fork is used for 

and I never feel like picking cloudberries  

But I do read the Loyal Customer Leaflet carefully 

and I know which floor they keep Michael Kors sandals on. 

I got this lipstick from Clinique and it's called Pure Happiness. Pastels on black paper, 2015.

Poor Rich Girl! Watercolor, ink, acrylics, and fake gold flakes on paper, 2015. 

Apollo my ass. Pastels on old (butterfly-patterned) wallpaper, 2015.

Fak jeah, vesi on jo uimakelpoista!

Kielijuttuni "Fak jeah, vesi on jo uimakelpoista!",  julkaistu useissa sanomalehdissä.

Äääh, taas mä spawnasin taivaalle, paras paikka ois spawnata forest hillille! Etsä voi respawnaa sinne? Jos osuu pommiin, se on instant kill!

Woot?? Miks sä oot ostanu tän wööldin play-kaupasta; me oltais saatu anlokattuu se muutenkin? Tää peli ois muuten launtshattavissa deeässälle, se ois paljon wörthimpi ostaa kuin tablettiversio.

Kuuntelen, kun alakouluikäiset poikani juttelevat aamutuimaan tabletin ääressä. En voi sanoa ymmärtäväni täysin, mistä on kyse.  Sen kuitenkin ymmärrän, että englanninkielisiä sanoja tupsahtelee luontevasti keskustelun lomaan.

Pelien maailmassa englanti rulettaa vahvasti. Yhä useammalle lapselle se maailma on päivittäinen tuttu. Pelejä käännetään harvoin suomeksi, ja lapset liikkuvatkin luontevasti englanninkielisessä virtuaaliympäristössä. Kieltä oppii kuin huomaamatta.

Kääntämättä jättämisen taustalla ovat kuitenkin puhtaasti kaupalliset motiivit. Kääntäminen on pelifirmoille lisäkuluerä, ja kun kieli on aina englanti, pelien, tv-sarjojen ynnä muiden oheistuotteiden myynti käy kätevästi jokaisessa maailman kolkassa ilman lisäpanostusta.

Hyvä esimerkki englannistumisesta on japanilaisen Nintendon 1990-luvulla lanseeraama Pokémon-sarja. Aluksi hahmojen taisteluissa käyttämät iskut käännettiin suomeksi. Oli pääpuskua, viiltolehteä, terälehtitanssia, tulinyrkkiä ja kuplasädettä.

2000-luvulla yhtiö päätyi siihen, että iskujen nimet on jätettävä tv-sarjoissakin kääntämättä. Tilalle tulivat head butt, razor leaf, petal dance, fire punch ja bubble beam. Sarjan katselusta oli kenties helpompi siirtyä pelaajaksi ja pelien ostajaksi, kun iskujen nimet olivat valmiiksi tuttuja.

Poikia kuunnellessani mietin, että heidän tapansa puhua peleistä on aivan omanlaisensa puhekielen laji. Se on kuin salakieltä, jonka koodi aukeaa asiaan vihkiytymättömälle vain vaivoin.

Peleistä opitut termit ovat levinneet myös muihin tilanteisiin, pelimaailman ulkopuolelle. Niinpä yksitoistavuotias ilmoittaa: ”Äiti, mä finishasin jauhelihapihvit ja mozzarellasalaatin.” Seitsenvuotias kiljahtaa riemusta: ”Fak jeah, vesi on jo uimalämpöistä!”

Mitä tällainen sekakielisyys tarkoittaa rakkaan suomen kielemme kohtalon kannalta? Jo opintoaikoina päähäni iskostettiin, että kieli kehittyy koko ajan, vailla suuntaa huonompaan tai parempaan. Jos en olisi oppinut tätä, saattaisin nyt olla hyvinkin huolestunut.

Olen ehkä liiankin myönteinen, mutta seuraan usein ilahtuneena, kuinka luontevasti pojat mukauttavat pelisanoja äidinkieleensä äänneasua myöten. Mitä muuta voi kuin iloita, kun metsästä löytyy joku rändöm sieni ja roskat päätyvät nätisti träshkäniin.

Oossam! Nais!

 

Uimalämpöinen Saimaa toukokuussa 2015.