Vieraan vallan agentit

Kielijuttuni "Vieraan vallan agentit", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Tuottavuutta on tehostettu digitalisaatiota lisäämällä ja perinteisistä myyntikanavista on siirrytty virtuaalisiin kanaviin. Tämän seurauksena pystyttiin saavuttamaan ennätystulos kolmantena vuotena peräkkäin.

                      Ah, suomen passiivi! Kuinka näppärä se onkaan! Ei tarvitse välittää tekijöistä, tykitetään verbejä vaan.

                      Tässä kuvitteellisessa kvartaalitiedotteessa tapahtuu paljon ilman, että tarvitsee sormella osoitella, kuka teki ja mitä. On tehostettu, siirrytty, pystytty saavuttamaan.

                      Kääntäjän näkökulmasta passiivin näppäryys on kuitenkin hieman kyseenalaista. Esimerkiksi englannissa passiivin runsas viljely on vähintäänkin tyylirikko.

Yrityksen tuloksesta kertovassa lehdistötiedotteessa passiivi jättää englantia puhuvan makuun liian monta asiaa avoimeksi: kuka kumma teki ja mitä? Ja kuka on tiedotteen kirjoittaja? Usein passiivin sijaan käytetäänkin sinä- tai me-rakenteita.

Jos englantilainen sattuu passiivia käyttämään, hän tekee sen usein temaattisista syistä, esimerkiksi siksi, että haluaa painottaa jotain tiettyä asiaa tai tekijää. Suomessa sama asia hoituu aktiivilauseen sanajärjestystä muuttamalla: ”talon rakensi Matti” on eri juttu kuin ”Matti rakensi talon”.

Englannin passiivirakenteista tekijää etsivän avuksi tulee agentti. Agenttia ilmaistaan by-rakenteella: music by David Bowie, painting by Marlene Dumas.

Suomen passiivissa eivät agentit ole perinteisesti hääränneet. Jos ihan välttämättä halutaan sanoa, kuka on tekijä, on ollut tapana käyttää aktiivia tai by-rakenteen tapauksessa genetiiviä: Marlene Dumas’n maalaus.

Englannin ja muiden kielten vaikutustako on, että agentteja kuitenkin tunkee suomeen? Oma korvani alkaa jo tottua aluksi pahasti särähtäneeseen rakenteeseen ”Musiikkia Samuli Edelmannilta”, ”kappale Chisulta”. Sellaisia radiojuonnoissa viljellään.

Eikä ole epätavallista, että asioita toteutetaan jonkun toimesta tai taholta. Pihallamme suoritettiin hiljattain rikkakasvien torjuntaa huoltoyhtiön toimesta. Määräyksien noudattamista valvotaan usein viranomaisten taholta.

Sinä-passiivikin on passiivin korvikkeena löytänyt tiensä suomeen. ”Sä voit maksaa ostokset kassalla” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”Ostokset maksetaan kassalla”.

Sosiaalisen median sovellukset tuntuvat lisänneen passiivin käyttötapoja. Ei väliä, vaikka suomi ei oikein taivu englannin rakenteisiin. Se pannaan taipumaan, konekääntäjän avulla.

Twitter ehdottaa uusia seurattavia suoraan englannin followed by -rakenteesta kääntäen, näin: ”Seurattu käyttäjältä Vesa Heikkinen”, ”seurattu käyttäjältä Eliora Hunter”.

Vieraan vallan agentit ovat tulleet ryminällä suomeen. Kehitystä kehitetään.

Strange flowers. A painting BY myself, watercolor on paper 2016.

                      

Kun on tunteet

(Kielijuttuni "Kun on tunteet", julkaistu useissa sanomalehdissä.)

Viha, inho, kateus, pelko, onni, himo, ylpeys, suru, häpeä. Mikä yhdistää näitä?

Amerikkalaisen New York Magazinen mukaan se, että näille yhdeksälle tunteelle on löydetty tutkimuksissa neurologiset vastineet. Kun meidät valtaa onnen tunne tai häpeä, tietyt osat aivoissamme aktivoituvat.

Väitetään, että tunteiden paikka aivoissa on lajityypillinen. Viha syttyy kaikilla samalla aivojen alueella, ylpeys itää aivan tietyssä kohdassa.

Tunteet fysiologisena ilmiönä ovat tuttuja kaikille. Puhutaan tunteiden valtaan joutumisesta, tunteiden vellonnasta, tunnekuohusta.

Joskus tuntuu kuin tunteista ei saa oikein kiinni, kuin kuohulla olisi oma elämänsä. Lapsi saa uhmakohtauksen. Aikuista ottaa sydänalasta.

Vellonnan tasoittamisessa tulee avuksi nimeäminen. Kun tunteelle pystyy antamaan nimen, siitä saa otteen ja kuohunta hieman helpottaa.

Nyt olen järisyttävän vihainen, pettynyt. Koen kateutta. Olen onnellinen.

Nimeäminen saattaa olla aikuisnäkökulmasta itsestään selvää ja niin automaattista, ettei siihen tule kiinnittäneeksi huomiota. On kuitenkin ryhmiä, joille tunteiden tietoisesta nimeämisestä on selvää hyötyä ja joiden pitää jopa harjoitella sitä.

Tunnetaidot ovat keskeisiä muun muassa erityislasten opetuksessa. Lapset, joilla on pulmia käyttäytymisen ja sosiaalisten taitojen kanssa, tarvitsevat tukea sekä omien että muiden tunteiden tunnistamisessa.

Pienimpien lasten tunnetaito-ohjelmassa tunteita lähestytään nallehahmon avulla. Lapset saavat itse piirtää nallelle naaman, suupielet ylöspäin tai alaspäin tai mitä tahansa siltä väliltä.

Nallen naamaan piirtyy monenlaisten tunteiden kirjo, ja kaikille tunteille pyritään antamaan nimi. Tunteet jaetaan vihreisiin ja punaisiin: punaiset saavat aikaan pelkoa, kiukkua ja huolestumista, vihreät tuntuvat hyviltä ja antavat rohkeutta. Ohjelma antaa lapsille eväitä paitsi tunnistaa tunteita, myös hyväksyä niitä.

Palataanpa yhdeksän tunteen listaamme. Se tuntuu intuitiivisesti kovin suppealta. Onko meillä tunteita, joita tunnemme, mutta joita emme tiedosta, koska niiltä puuttuu nimi?

Tähän vastaa New York Magazinen juttu, johon on kerätty lista harvoin nimetyistä tunteista ympäri maailmaa. Listalla on muiden muassa ranskan ”l’appel du vide”, tyhjyyden vetovoima, jota saattaa kokea vaikka seisoessaan junalaiturilla, kun mielessä käy, miltä tuntuisi hypätä.

Moni tunnistaa myös tunteen, jolle on indonesiassa annettu nimeksi ”malu”: kun yleensä jouhevasti sosiaalisissa tilanteissa sukkuloiva henkilö menee mykäksi korkea-arvoisemman seurassa. Onpa listalle päässyt suomen ”kaukokaipuukin”, kaipuu jonnekin, missä ei ole koskaan käynyt.

 

Happy times. Pastelli samettipaperille 2016.

Onnea lupaaville vanhuksille!

Kielijuttuni "Onnea lupaaville vanhuksille",  julkaistu useissa sanomalehdissä.

Valmistuin eilen kuvataiteilijaksi kolmen vuoden opintojen jälkeen. Rohkea veto, sanoivat onnittelijat. Rohkea veto tuossa iässä muuttaa suuntaa. Ihailtavaa jaksamista, olet sinnikäs.

Samalla vuosikurssilla kanssani oli monta parikymppistä taiteilijanalkua. Upeaa, mihin vielä yllät? Olet monilahjakas ja lupaava taiteilija! Loistavaa tulevaisuutta! Tällaisin sanoin onniteltiin kurssikavereitani.

Olen toki iloinen kaikista hyvää tarkoittavista ja kannustavista kommenteista. Ne saivat minut kuitenkin miettimään sitä, millaisia ikään tai elämänvaiheeseen liittyviä ennakko-odotuksia onnitteluadjektiiveihin kytkeytyy.

Nuoria opiskelukavereitani ei sanottu rohkeiksi eikä sinnikkäiksi. On itsestään selvää, että nuori opiskelee ja jaksaa.

Minua, viittäkymppiä lujaa vauhtia lähestyvää, ei sanottu lupaavaksi eikä monilahjakkaaksi. Kommentit rohkeudesta tuntuivat sisältävän enimmäkseen ihmettelyä, miksi olin lähtenyt enää opiskelemaan.

Merkityksensä perusteella usein yhdessä esiintyvistä sanoista käytetään kielitieteessä termiä myötäesiintymä. Onnitteluesimerkkiemme valossa myötäesiintymiä voisivat olla vaikka ”lupaava nuori” ja ”rohkea valinta”.

Muita esimerkkejä voisivat olla virkeä vanhus, hyväkuntoinen mummo, nuori lupaus ja tulevaisuuden toivo. Ilmauksissa virkeä nuori ja lupaava vanhus ei ole kieliopillisesti mitään moitittavaa, mutta niiden sisältämät assosiaatiot ovat aika yllättäviä. Ne ovat kohosteisia eli tavanomaisesta kielenkäytöstä poikkeavia.

On sanottu, että kieli heijastelee yhteiskuntaa. Koska nuorilla vastavalmistuneilla on mummoikäisiä todennäköisemmin pitkä elämä ja ura edessään, on luontevaa nimetä heidät lupaaviksi ja kiinnittää huomio heidän lahjakkuuteensa. 

Mummoikäisillä taas ei ole ollut perinteisesti tapana lähteä opiskelemaan, joten voidaan ajatella, että siihen ryhtyminen on rohkea veto.

Maailma kuitenkin muuttuu ja aikuisopiskelu yleistyy. Nyt valmistuvat nuoret lupaukset saattavat hyvinkin löytää itsensä uudelleen koulun penkiltä kolmenkymmenen vuoden päästä.

Mikä on vielä tärkeämpää, on se, että kieli ei pelkästään heijastele yhteiskuntaa. Kielellä myös rakennetaan yhteiskuntaa ja siinä vallitsevia ajattelutapoja.

Kun muutamme tapaamme puhua asioista, voimme kenties samalla muuttaa asioita. On suorastaan houkuttelevaa lähteä ravistelemaan kielen keinoin totuttuja, aikansa eläneitä ajatusmalleja.

Omasta puolestani toivotan mitä parhainta onnea ja menestystä kaikille nyt valmistuville! Sekä virkeille ja rohkeille nuorille että lahjakkaille lupaaville vanhuksille!

Horticultured and hilarious. Pastels on velour paper, 2016.

Uudet ystäväni Juhani ja Liisi

 Kielijuttuni Uudet ystäväni Juhani ja Liisi, julkaistu useissa sanomalehdissä.

Olen saanut ihan hiljattain monta uutta ystävää. Uudet ystäväni ovat minulle hyvin läheisiä, saan heiltä viestejä melkein joka päivä. 

Viesteissään ystäväni esittelevät itsensä koko nimellään. On Juhani Ruohonen ja Annamaija Kokkola, Leena Mayer ja Liisi Savinainen, on itseään toimitusjohtajaksi tituleeraava Taavi Karhula (kaikki nimet muutettu tätä juttua varten). Juhani ja Annamaija ovat Planin leivissä, Leena WWF:llä, Liisi UN Womenilla. Taavin työpaikkaa en muista.

Lisäksi olen saanut viestejä Emmiltä, Jannelta ja Tatyanalta. Emmi ja Janne ovat näköjään saaneet töitä Soneralta, Tatyana tuntuu edelleen hakevan töitä.

Niin paljon kuin iloitsenkin uusista ystävistäni, tuntuu, että viestittelymme jää yksipuoliseksi. Kun yritän kirjoittaa vastausviestiä Liisille, vastaanottajakenttään ilmestyy ”toimisto@unwomen”. Annamaijalle lähetetyn vastausviestin saaja onkin info@plan.fi, Juhanille lähetetyn puolestaan ”newsletter@plan.fi”. Leenan viesti on astetta tylympi: siinä lukee ”noreply”.

Olen kauhean ennakkoluuloinen ystävä, mutta viestejä vastaanottaessani mielessäni herää epäilyksiä. Ovatko Taavi, Annamaija ja kumppanit osallistuneet samalle suoramarkkinointistrategian kurssille, jossa on käsketty laittaa oma nimi viestin otsikkokenttään?

Onko heille uskoteltu, että nimen läsnäolo lisää viestin aukiklikkauksia? Tai, mikä on vielä hirveämpi ajatus, ovatko uudet kaverini lintsanneet strategialuennoilta ja panneet asialle jonkun muun, jonkun sieltä ”toimiston” henkilökunnasta?

Tiedän, ystävää ei saisi epäillä. Vaan minkäs teet, kun on skeptinen luonne. Emmin ja Jannen viestit Soneralta ovat tuttavallisen raikkaita, ja niissä luvataan usein mukavia asioita. Laskutukseen Emmi ja Janne eivät kuitenkaan enää puutu, sillä puhelinlasku kolahtaa sähköpostiini otsikolla ”Soneran matkapuhelinlasku numero sejase”.

Oman nimen käyttämiselle markkinointiviestinnässä on varmasti perusteensa. Nimistöntutkijoiden mukaan henkilönimeä käyttäen voidaan luoda henkilökohtainen suhde vastaanottajaan.

Etenkin pelkän etunimen käyttäminen luo tuttavallisen tunnelman. Kun Emmi tai Janne lähettää minulle kirjeen, jossa minua kutsutaan Blytheksi, minun pitäisi mainostajan mielestä kokea kuuluvani heidän kanssaan samaan yhteisöön.

Jostain syystä reaktioni on päinvastainen. Tulee tunne, että mainoskikkailu on vastaanottajan aliarviointia. Lukisin järjestöjen viestit ilman nimiäkin, itse asiassa jopa mieluummin. Plan, UN Women ja WWF ovat lähettäjinä vakuuttavia ja kiinnostavia. Emmin, Jannen ja Taavin tapauksessa taas nimistä ei ole hyötyä, jos en ole kiinnostunut tuotteesta – Tatyanasta puhumattakaan.

Showing consensus through similar hairdos. Akvarelli ja akryyli paperille, 2016.

Tässä runossa

Tässä runossa ei ole tulkinnanvaraista symboliikkaa.

Suu vaahdossa haukkuva koira edustaa

-       vastakkaista sukupuolta (soveltuvin osin)

-       kanavaansa hakevaa aggressiota (soveltuvin osin)

Tyhjä lompakko, katteettomat luottokortit ja pesäpallo-ottelu edustavat

-       turvattomuutta (soveltuvin osin)

-       ajolähtötilannetta (soveltuvin osin)

Alasti ratikassa matkustaminen edustaa

-       häpeää (soveltuvin osin)

-       turvattomuutta (soveltuvin osin)

-       ajolähtötilannetta (soveltuvin osin)

Rikkoutunut peili ja luhistunut talo edustavat

-       ei mitään (koska niitä ei ole tässä runossa)

Hukassa olevat tavarat, kadulle leviävät laukut ja hedelmäpussit, joita ei saa auki edustavat

-       kontrollin menettämistä tai sen pelkoa (soveltuvin osin)

-       turvattomuutta (soveltuvin osin)

Punkit, ampiaiset ja hämähäkit edustavat

-       kontrollin menettämistä tai sen pelkoa (soveltuvin osin)

-       kanavaansa hakevaa aggressiota (soveltuvin osin).

Next level shit. Akvarelli, öljypastellit, kulta- ja hopeafolio paperille 2016.

Musteläiskätesti

Mies karjuu kylppärissä mustepullolle
Lattia lainehtii jo.

Perkele näitä, aina tiellä
vittu, että vituttaa!

Älä huuda, hyvä mies
Katso musteeseen lattialla
    katso tarkkaan
    ennen kuin se valuu lattiakaivoon

mitä läiskässä näkyy?

Kidnapped by inkblots. Akvarelli paperille 2016