maanantai 12. lokakuuta 2015

26 x 36 - Works done from September 27th to October 12th on paper sized 26 x 36 cm

All of these paintings were painted on my favourite Canson Arches 300 g/m2.

I simply love this paper <3

High on OCD. Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Wonders never cease. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Life won't carry you. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Diagnose this! Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015 
I find myself in times of trouble. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Guess again. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015
A thank you note to my bullies. Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015
Imaginary ancestor II. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

56 x 76 or 76 x 56. (Works done from 1st to 12th October 2015 on paper sized 56 x 76 cm.)

What I've learnt from painting these five paintings: 

1. Paper does matter. I love Canson Arches Rough 300 g/m2, but every single art store in Finland seems to have run out of it in this size (I managed to find some in size 23 x 31, but that's simply not enough!). Safe and sorry and In my new yellow-jacket life there's no room for dissidents were painted on that paper, whereas Enkeli (Angel) was painted on Fabriano rough 300 g/m2, and I'll keep rebelling until I find a cause and I refuse to believe your truths were painted on Canson Moulin de Roy. It seems hard to try to get used to different kinds of paper. However, maybe it's good to face new challenges :)

2. Sometimes it's good not to give up. With every single one of these paintings, I've gone through a desperate phase during which I have been almost ready to tear up the paper and let go. But since I'm stubborn as hell, I went on painting and, in the end, was rather satisfied with the result. 


Enkeli/Angel. Watercolor and ink on paper 2015 (56 x 76 cm)

Safe and sorry. Watercolor and ink on paper (sized 76 x 56 cm) 2015.

In my new yellow-jacket life there's no room for dissidents. Watercolor and ink on paper (sized 76 x 56 cm) 2015.

I'll keep rebelling until I find a cause. Watercolor and ink on paper (sized 56 x 76 cm) 2015.

I refuse to believe your truths. Watercolor and ink on paper (sized 56 x 76 cm) 2015.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Sirkan aamu-uinti

Tällaisena syysaamuna
kukaan muu ei ole rannalla

Kaupunki nukkuu.
Sirkka laskostaa krymplenemekkonsa puun juureen,
siihen samaan paikkaan taas.

Sumun läpi aurinko kutsuu
ja kirkas merivesi
ja kuvajainen sen iloa läikkyvässä pinnassa
ja kimalteleva hiekka
ja näkinkengät hennoille nuorille jaloille
ja laineet, ne nuolevat Sirkan vartaloa.

Salaa
veteen
nyt
kun kukaan ei näe
Sirkka sukeltaa
ja vesi, veri, elämä kohisee korvissa!

-       Rouva!
-       Rouva!
-       Altaille ei saa tulla alasti!
Uimahallin valvojamies ottaa Sirkkaa lempeästi käsipuolesta
-       Mennään rouva pesuhuoneeseen. Onko teillä saattajaa?
-       Matti? Kysyy Sirkka.
-       Matti? Etkö sä taaskaan saanut unta?
-       Tulkaa rouva, saatan teidät pesuhuoneeseen.
-       Matti, oletko hukannut nallesi? Se on varmaan pudonnut sängyn alle, ei hätää, tule, äiti peittelee!

Seison tässä,
Kontulassa
matalassa päässä
näen kaiken,
Kontulassa
matalassa päässä.

Jokainen ihokarva
seuraa näytelmää.
Se hälvenee pian,
katoaa kaakeleiden taa.

Sirkka. Matti. Ruumis. Luomet. Roikkuva nahka. Kuvajainen.
Katoavat kaikki kaakeleiden taa.

Jään katsomaan,
Kontulassa,
matalassa päässä,
jään katsomaan
        syvään päähän.
Life won't carry you. Akvarelli paperille juuri äsken, eli 27.9.2015 klo 14.30.







lauantai 26. syyskuuta 2015

Osallistumisyhteiskunta

Kielijuttuni "Osallistumisyhteiskunta", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Olen vaikean päätöksen edessä: saan Facebookin kautta kaveriltani kutsun osallistua tapahtumaan. Minulla on kolme vaihtoehtoa: ”osallistun”, ”ehkä” ja ”en osallistu”. Mitä tahansa vaihtoehtoa klikkaankin, kaverilleni menee tieto valinnastani.
Arvaan jo, etten lopulta tule osallistuneeksi tapahtumaan. Valitsen kuitenkin vaihtoehdon ”osallistun” ja poden etukäteen huonoa omaatuntoa osallistumattomuudestani.
Aina ei ole ollut näin. Aluksi punnitsin hyvinkin tarkkaan, minkä vaihtoehdon valitsin. Saatoin klikata vaihtoehtoa ”en osallistu” silläkin uhalla, että kutsujalle meni tieto ”Blythe hylkäsi kutsusi osallistua tapahtumaan” tai ”Blythe ei voi osallistua tapahtumaasi”. Otin osallistua-verbin velvoittavana ja kirjaimellisesti.
Muutos tapahtui, kun olin mukana järjestämässä Facebook-tapahtumaa ensi kertaa. Ilahtuneena ja samalla kauhuissani seurasin, kuinka kutsuttujen ja osallistujien määrä kasvoi muutamassa päivässä kymmenistä satoihin. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää pienessä tilassa, ja minä vastasin tilaisuuden tarjoiluista. Tapahtumapäivänä jokaista paikalla ollutta noin kymmentä ihmistä kohden oli kaksi viinilaatikkoa ja kilo suolakeksejä.
Kaveripiirissäni tekemäni pikagallupin perusteella osallistua-verbin velvoittavuus on murentunut muillakin. Aika moni myöntää valitsevansa vaihtoehdon ”osallistun”, vaikka tietää jo etukäteen, ettei pääse paikalle.
Osallistua-verbi tuntuu saaneen Facebookissa uuden merkityksen. Se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”tykkään”, ”on kivaa, että tällainen tapahtuma järjestetään”, ”tapahtuman järjestäjä on hyvä tyyppi” tai ”kannatan tapahtuman teemaa”.
Viime aikoina on puhuttu osallistumisyhteiskunnasta. Se on tullut korvaamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Ideana on, että ihmiset ottavat yhä enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toimeentulostaan.
On väitetty, että osallistumisyhteiskunta-käsite (participatiesamenleving) syntyi, kun Hollannin kuningas Willem-Alexander julisti hyvinvointiyhteiskunnan kuolleeksi syyskuussa 2013. Hän totesi tuolloin, että hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvät järjestelyt ovat liian raskaita yhteiskunnan kantokyvylle.
Osallistumisyhteiskunnan hittisanoja ovat osallistumisen lisäksi osallistaminen, joukkoistaminen ja talkoistaminen. Ihmiset siis pannaan tekemään asioita itse, yhdessä ja talkoilla.
Osallistumisyhteiskunnan kerrotaan perustuvan teknologiaan ja erityisesti sosiaaliseen mediaan, joka mahdollistaa sisältöjen jakamisen ja talkoilun. Mutta mahtaako osallistumisyhteiskunta pyöriä sillä lailla, että sen jäsenet klikkaavat somessa kepeästi ”osallistun”-nappia?

See right through you. Akvarelli ja muste paperille 2015.







keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Johanna Gullichsenin kassi


Toista päivää teemupäissään
se ajaa taksilla Palacesta Punavuoreen.

Siellä oli ennen yksi viinibaari,
josta sai samppanjaa laseittain.

Pikkukaupan ikkunassa
se puuteroi nenäänsä

Sillä on uusi tekoturkki,
päivän vanhat Louboutinit puristaa.

Silmänreiät juttelevat,
heijastukselta heijastukselle:
Tunnetaanko me toisemme?

Se ajattelee nähneensä elämää.
On hyvä, että on nähnyt elämää.

Pikkukaupan ikkunan edessä
Se tunkee nyt taksikuittia taskuunsa.

Ehkä siellä on liian monta ennestään,
tai ehkä
tasku on liian pieni.


Pikkukaupan ikkunassa
on Johanna Gullichsenin kassi.

Eihän platina-amexissa ole luottorajaa,

se ostaa sen Johanna Gullichsenin kassin,
on hyvä, että voi ostaa
Johanna Gullichsenin kassin 
ja panna kuittinsa siihen.

Mallu's wild rock'n'roll life. Akvarelli ja muste paperille 2015.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Works done between September 16 and September 21.

On thick ice. Watercolor and ink on paper 2015.

Nature morte. Watercolor and ink on paper 2015.

Barely afloat. Watercolor and ink on paper 2015.

Being an artist is an expensive hobby. Watercolor and ink on paper 2015.
Maybe fucking the curator's husband wasn't such a good idea. Watercolor and ink on paper 2015.

Tell me something I don't know, Mr Donne. Watercolor and ink on paper.

lauantai 29. elokuuta 2015

Raivo poikineen


Kielijuttuni "Raivo poikineen", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Räsäsen kommenteista puhkesi nettiraivo. Seksihelle nostatti someraivon. Terapeutti kertoo, mistä tieraivo kumpuaa. Rattiraivo iski: miehellä meni hermot Turunväylällä.
Nettiraivo, someraivo, tieraivo, rattiraivo. Raivo tuntuu yhtäkkiä yleistyneen räjähdysmäisesti  – jonkun mielestä ehkä jopa raivostuttavassa määrin.
Raivo on toki vanhastaan tuttu suomen kielen sana. Sanakirja kertoo, että sillä on etymologinen vastine karjalan pohjoisissa murteissa, joissa sana merkitsee hullua.
Sekä tieraivoon että nettiraivoon liittyy jonkinlainen vastapuolen inhimillisyyden unohtaminen. Helsingin Sanomain haastattelema terapeutti kommentoi tieraivoa näin: ”Kun vastapuoli on auto, jonka kuljettajaa ei näe, sille voi purkaa aggressioitaan. Vähän kuin netin keskustelupalstoilla. Silloin ihminen ei ajattele tilannetta muuta kuin omalta kannaltaan, koska vastapuoli näyttää persoonattomalta.”
Netti- ja someraivolla tuntuu olevan lisäksi usein joukkohysterian piirteitä. Raivo leviää somessa kuin kulovalkea – joskus niin, että alun perin raivostuttanut asia unohdetaan tai sen sisältöön ei oikein perehdytä.
Raivotaan raivoamisen vuoksi. Raivotaan, koska yhdessä raivoaminen on kivaa. Se kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta raivoajien kesken.
Suomen kieleen nämä nykyraivot ovat tulleet – kuten arvata saattaa – englannista. Siellä tunnetaan muun muassa käsitteet road rage, social media rage ja internet rage.
Englantiin rage on tullut muinaisranskan hulluutta ja raivoa tarkoittavasta sanasta, jonka puolestaan kerrotaan perustuvan latinan sanaan rabies. Rabies on meille suomalaisillekin tuttu vesikauhun eli raivotaudin lääketieteellisenä nimenä.
Rage on tosin tullut suomeen sellaisenaankin. ”Ope ragee mulle, kun mä unohdin tehdä läksyt”, voihkii ekaluokkalainen huolissaan maanantaiaamuna kouluun lähtiessä. ”Älä nyt noin pienestä ala ragee, mutsi!” vetoaa murrosikäinen, kun vihjaan hienovaraisesti huoneen siivoamisesta.
Edellä olevien omakohtaisten esimerkkien perusteella voisi sanoa, että suomen kielen rage ja rageeminen ovat raivoa lievempiä. Vastapuoli tunnetaan, ja molempien osapuolten persoonat ovat vahvasti mukana. Usein kyseessä näyttäisi myös olevan hetkellinen tilanteeseen reagointi:  suuttuminen pikemmin kuin puhdas raivohulluus.
Suomen raivo on yhdistetty myös pääkalloa merkitsevään raivo-sanaan, jonka kerrotaan olevan germaanista juurta. Sana esiintyy edelleen yhdyssanassa takaraivo.
Ei ole varmaa tietoa, ovatko hulluutta ja kalloa tarkoittavat raivosanat olleet alun perin yhteydessä toisiinsa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: raivottaessa ja ragettaessa ollaan tekemisissä päänupin kanssa.

Raivo/Rage. Muste paperille/Indian ink on paper 2015.