lauantai 24. lokakuuta 2015

Se pieni ero

Kielijuttuni "Se pieni ero" (julkaistu useissa sanomalehdissä)

Määräilevä ja hankala, niuhottava ja kipakka. Mitä yhteistä näillä adjektiiveilla on? Entä adjektiiveilla jämäkkä, rehellinen, reilu ja viisas?
Yksinkertaisen nettihakuni perusteella yhteistä on se, että ensin mainituilla kuvaillaan selvästi useammin naisia kuin miehiä. Jälkimmäiset puolestaan liitetään useammin miehiin.

Erot ovat pikahaun perusteella yllättävän suuriakin. Esimerkiksi yhdistelmä rehellinen mies tuottaa 22 900 osumaa, rehellinen nainen taas 1 390. Viisas mies löytyy 45 900 kertaa, kun taas viisas nainen vain 7 000. Hankalia naisia näyttää olevan kaksinkertainen määrä hankaliin miehiin verrattuna, määräileviä naisia lähes neljä kertaa enemmän kuin määräileviä miehiä.

Hakuni oli varsin epätieteellinen ja kieltämättä aika tarkoitushakuinen. Etsin nimittäin vain ja ainoastaan noita kyseisiä sanoja. Halusin nähdä, päteekö suomessakin sellainen sanallinen sukupuolittaminen, josta englanninkielisessä mediassa on viime aikoina kohistu.

Englanninkieliset lehdet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, miten tyttöihin ja naisiin viitataan. Huomiota ovat herättäneet muun muassa adjektiivit abrasive (piikikäs), bossy (komenteleva, määräilevä) ja feisty (kipakka, ärhäkkä).

Miehiin näitä adjektiiveja ei liitetä juuri lainkaan. Heille on varattu sävyltään myönteisempiä johtajuuteen liitettyjä määritteitä. Syyksi on esitetty, että ne ominaisuudet, joihin adjektiiveilla viitataan, ovat miehille hyväksyttävämpiä. Esimerkiksi perinteisesti miehiseksi koettu jämäkkyys muuntuu naisessa äkkiä kipakaksi niuhottamiseksi ja turhanaikaiseksi määräilyksi.

Helsingin Sanomat haastatteli hiljattain erään suomalaisen suuryrityksen uutta naisjohtajaa. Jutun sävy uhkui intoa lasikaton rakoilemisesta ja naisten pääsemisestä vihdoinkin johtopaikoille.

Uutta johtajaa kuvattiin temperamenttiseksi ja tarmokkaaksi. Lukijana pysähdyin miettimään, kuvattaisiinko uutta miesjohtajaa samoin. Temperamenttisuus ja tarmokkuus tuntuivat kovin naisellisilta. Ne tuntuivat tarjoilevan lukijalle myös syyn siihen, miksi ihmeessä oli käynyt niin, että naisesta oli tullut johtaja.
Kipakkaan luonteeseen liittyvien adjektiivien lisäksi naisia kuvaillaan usein heidän ulkonäkönsä perusteella. Suomessa ministerikin voi olla kaunis, nuori sirpsakka tyttönen.

Ulkonäköakselilla liikutaan muutenkin usein, kun kyseessä on nainen. Eduskunnan puhemieheltä tivataan suhdetta kollegojen pukeutumiseen, ja naispresidentin käsilaukku saa huikeaa lööppijulkisuutta. Kun menestynyt suomalaisnäyttelijä vastaanottaa tunnustuksen työstään kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, lehdet otsikoivat, että ”vauvamasu näkyy jo gaalamekon alta”.
Categorizable. Akvarelli paperille kauheassa päänsäryssä 24.10.2015.

maanantai 12. lokakuuta 2015

26 x 36 - Works done from September 27th to October 12th on paper sized 26 x 36 cm

All of these paintings were painted on my favourite Canson Arches 300 g/m2.

I simply love this paper <3

High on OCD. Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Wonders never cease. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Life won't carry you. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Diagnose this! Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015 
I find myself in times of trouble. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

Guess again. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015
A thank you note to my bullies. Watercolour on paper sized 26 x 36 cm. 2015
Imaginary ancestor II. Watercolour and ink on paper sized 26 x 36 cm. 2015

56 x 76 or 76 x 56. (Works done from 1st to 12th October 2015 on paper sized 56 x 76 cm.)

What I've learnt from painting these five paintings: 

1. Paper does matter. I love Canson Arches Rough 300 g/m2, but every single art store in Finland seems to have run out of it in this size (I managed to find some in size 23 x 31, but that's simply not enough!). Safe and sorry and In my new yellow-jacket life there's no room for dissidents were painted on that paper, whereas Enkeli (Angel) was painted on Fabriano rough 300 g/m2, and I'll keep rebelling until I find a cause and I refuse to believe your truths were painted on Canson Moulin de Roy. It seems hard to try to get used to different kinds of paper. However, maybe it's good to face new challenges :)

2. Sometimes it's good not to give up. With every single one of these paintings, I've gone through a desperate phase during which I have been almost ready to tear up the paper and let go. But since I'm stubborn as hell, I went on painting and, in the end, was rather satisfied with the result. 


Enkeli/Angel. Watercolor and ink on paper 2015 (56 x 76 cm)

Safe and sorry. Watercolor and ink on paper (sized 76 x 56 cm) 2015.

In my new yellow-jacket life there's no room for dissidents. Watercolor and ink on paper (sized 76 x 56 cm) 2015.

I'll keep rebelling until I find a cause. Watercolor and ink on paper (sized 56 x 76 cm) 2015.

I refuse to believe your truths. Watercolor and ink on paper (sized 56 x 76 cm) 2015.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Sirkan aamu-uinti

Tällaisena syysaamuna
kukaan muu ei ole rannalla

Kaupunki nukkuu.
Sirkka laskostaa krymplenemekkonsa puun juureen,
siihen samaan paikkaan taas.

Sumun läpi aurinko kutsuu
ja kirkas merivesi
ja kuvajainen sen iloa läikkyvässä pinnassa
ja kimalteleva hiekka
ja näkinkengät hennoille nuorille jaloille
ja laineet, ne nuolevat Sirkan vartaloa.

Salaa
veteen
nyt
kun kukaan ei näe
Sirkka sukeltaa
ja vesi, veri, elämä kohisee korvissa!

-       Rouva!
-       Rouva!
-       Altaille ei saa tulla alasti!
Uimahallin valvojamies ottaa Sirkkaa lempeästi käsipuolesta
-       Mennään rouva pesuhuoneeseen. Onko teillä saattajaa?
-       Matti? Kysyy Sirkka.
-       Matti? Etkö sä taaskaan saanut unta?
-       Tulkaa rouva, saatan teidät pesuhuoneeseen.
-       Matti, oletko hukannut nallesi? Se on varmaan pudonnut sängyn alle, ei hätää, tule, äiti peittelee!

Seison tässä,
Kontulassa
matalassa päässä
näen kaiken,
Kontulassa
matalassa päässä.

Jokainen ihokarva
seuraa näytelmää.
Se hälvenee pian,
katoaa kaakeleiden taa.

Sirkka. Matti. Ruumis. Luomet. Roikkuva nahka. Kuvajainen.
Katoavat kaikki kaakeleiden taa.

Jään katsomaan,
Kontulassa,
matalassa päässä,
jään katsomaan
        syvään päähän.
Life won't carry you. Akvarelli paperille juuri äsken, eli 27.9.2015 klo 14.30.







lauantai 26. syyskuuta 2015

Osallistumisyhteiskunta

Kielijuttuni "Osallistumisyhteiskunta", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Olen vaikean päätöksen edessä: saan Facebookin kautta kaveriltani kutsun osallistua tapahtumaan. Minulla on kolme vaihtoehtoa: ”osallistun”, ”ehkä” ja ”en osallistu”. Mitä tahansa vaihtoehtoa klikkaankin, kaverilleni menee tieto valinnastani.
Arvaan jo, etten lopulta tule osallistuneeksi tapahtumaan. Valitsen kuitenkin vaihtoehdon ”osallistun” ja poden etukäteen huonoa omaatuntoa osallistumattomuudestani.
Aina ei ole ollut näin. Aluksi punnitsin hyvinkin tarkkaan, minkä vaihtoehdon valitsin. Saatoin klikata vaihtoehtoa ”en osallistu” silläkin uhalla, että kutsujalle meni tieto ”Blythe hylkäsi kutsusi osallistua tapahtumaan” tai ”Blythe ei voi osallistua tapahtumaasi”. Otin osallistua-verbin velvoittavana ja kirjaimellisesti.
Muutos tapahtui, kun olin mukana järjestämässä Facebook-tapahtumaa ensi kertaa. Ilahtuneena ja samalla kauhuissani seurasin, kuinka kutsuttujen ja osallistujien määrä kasvoi muutamassa päivässä kymmenistä satoihin. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää pienessä tilassa, ja minä vastasin tilaisuuden tarjoiluista. Tapahtumapäivänä jokaista paikalla ollutta noin kymmentä ihmistä kohden oli kaksi viinilaatikkoa ja kilo suolakeksejä.
Kaveripiirissäni tekemäni pikagallupin perusteella osallistua-verbin velvoittavuus on murentunut muillakin. Aika moni myöntää valitsevansa vaihtoehdon ”osallistun”, vaikka tietää jo etukäteen, ettei pääse paikalle.
Osallistua-verbi tuntuu saaneen Facebookissa uuden merkityksen. Se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”tykkään”, ”on kivaa, että tällainen tapahtuma järjestetään”, ”tapahtuman järjestäjä on hyvä tyyppi” tai ”kannatan tapahtuman teemaa”.
Viime aikoina on puhuttu osallistumisyhteiskunnasta. Se on tullut korvaamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Ideana on, että ihmiset ottavat yhä enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toimeentulostaan.
On väitetty, että osallistumisyhteiskunta-käsite (participatiesamenleving) syntyi, kun Hollannin kuningas Willem-Alexander julisti hyvinvointiyhteiskunnan kuolleeksi syyskuussa 2013. Hän totesi tuolloin, että hyvinvointiyhteiskuntaan liittyvät järjestelyt ovat liian raskaita yhteiskunnan kantokyvylle.
Osallistumisyhteiskunnan hittisanoja ovat osallistumisen lisäksi osallistaminen, joukkoistaminen ja talkoistaminen. Ihmiset siis pannaan tekemään asioita itse, yhdessä ja talkoilla.
Osallistumisyhteiskunnan kerrotaan perustuvan teknologiaan ja erityisesti sosiaaliseen mediaan, joka mahdollistaa sisältöjen jakamisen ja talkoilun. Mutta mahtaako osallistumisyhteiskunta pyöriä sillä lailla, että sen jäsenet klikkaavat somessa kepeästi ”osallistun”-nappia?

See right through you. Akvarelli ja muste paperille 2015.







keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Johanna Gullichsenin kassi


Toista päivää teemupäissään
se ajaa taksilla Palacesta Punavuoreen.

Siellä oli ennen yksi viinibaari,
josta sai samppanjaa laseittain.

Pikkukaupan ikkunassa
se puuteroi nenäänsä

Sillä on uusi tekoturkki,
päivän vanhat Louboutinit puristaa.

Silmänreiät juttelevat,
heijastukselta heijastukselle:
Tunnetaanko me toisemme?

Se ajattelee nähneensä elämää.
On hyvä, että on nähnyt elämää.

Pikkukaupan ikkunan edessä
Se tunkee nyt taksikuittia taskuunsa.

Ehkä siellä on liian monta ennestään,
tai ehkä
tasku on liian pieni.


Pikkukaupan ikkunassa
on Johanna Gullichsenin kassi.

Eihän platina-amexissa ole luottorajaa,

se ostaa sen Johanna Gullichsenin kassin,
on hyvä, että voi ostaa
Johanna Gullichsenin kassin 
ja panna kuittinsa siihen.

Mallu's wild rock'n'roll life. Akvarelli ja muste paperille 2015.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Works done between September 16 and September 21.

On thick ice. Watercolor and ink on paper 2015.

Nature morte. Watercolor and ink on paper 2015.

Barely afloat. Watercolor and ink on paper 2015.

Being an artist is an expensive hobby. Watercolor and ink on paper 2015.
Maybe fucking the curator's husband wasn't such a good idea. Watercolor and ink on paper 2015.

Tell me something I don't know, Mr Donne. Watercolor and ink on paper.