Peukuta vaan!

Kielijuttuni "Peukuta vaan", julkaistu useissa sanomalehdissä.

 Seuraa kohtaus tosielämästä: SOS-Lapsikylän mainoksessa kaksi pientä tyttöä tuijottaa vakavina kahden euron kolikon kokoisilla silmillään ikkunalasin läpi. Katse käy suoraan sieluun.

            Olen juuri painamassa tykkää-painiketta, kun huomaan mainoksen tekstin: ”Auta, älä peukuta.” Vedän hiiren kursorin äkkiä pois.

            Mainoksen alla olevassa pienellä präntätyssä tekstissä selvennetään, että pelkkä peukuttaminen ei auta. Pitää myös lahjoittaa. Kuukausilahjoittajana hämmennyn enkä ilmeisesti ole ainoa. Mainos ei ole nimittäin saanut kovin monta tykkäystä.

            Avaan Instagramin. Kuntosaliketju mainostaa: Älä haaveile, toimi! Toinen muistuttaa, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla. Lopeta toivominen, ryhdy toimeen, kehottaa kolmas.

            Peukuttajan, haaveilijan, hyvää aikovan toiveajattelijan vatsassa vääntää. Iskulauseiden ydinviesti on tietenkin se, että ihmisiä halutaan kannustaa ryhtymään tuumasta toimeen.

On selvää, että SOS-Lapsikylä tarvitsee lahjoittajia ja että kunto ei kohene kotisohvalla haaveilemalla. Ja silti. Iskulauseen muotoilu panee miettimään.

Käskymuotoisten mainosten päämääränä on saada lukijoihin vipinää. Moni muukin järjestö on nähnyt imperatiivin mahdollisuudet. ”Tue työtämme, liity jäseneksi!” Sairaalaklovnit mainostaa. ”Lahjoita 7 euroa, lähetä viesti numeroon (…)”, vetoaa Unicef.

Yritysten verkkomainoksissa myöntömuotoiset imperatiivit vilistävät hypnoottisesti silmissä. Erään kauppaketjun etusivulta löydän yhdellä vilkaisulla kahdeksan käskymuotoista verbiä: Tutustu! Tilaa! Voita! Lue! Anna palautetta! Hoida! Sisusta! Tykkää!

Kieltomuotoisten imperatiivien käyttö tuntuu olevan mainoskielessä selvästi myöntömuotoisia harvinaisempaa. Älä peukuta! tuntuu viestinä vahvalta. Se pysäyttää alati tulvivassa mainosvirrassa. Yhdessä suoraan silmiin katsovien lasten kanssa se riipaisee ja vetoaa tehokkaasti lukijan ja katsojan omaantuntoon.

Somen virrassa ajelehtivalle lukijalle nousee kuitenkin mieleen yksi kysymys. Miten mainoksen leviämiseen ja sitä kautta lahjoitusten määrään vaikuttaa se, että mainoksessa kielletään peukuttamasta? Eikö juuri klikkausten ja tykkäysten määrä ole se, jolla julkaisut huomataan? Jos Facebook-ystäväni tykkää SOS-Lapsikylän mainoksesta tai Twitter-kamuni uudelleentwiittaa sen, huomaan mainoksen ja saatan lahjoittaa, jos suinkin pystyn.

Toinen, hieman keittiöpsykologian puolelle lipsahtava ajatus on, että haaveilu, toivominen ja peukuttaminen ovat oikeasti ihmiskuntaa kannattelevia asioita. Mitä olisi ihminen ilman haaveita ja myötätuntoa?

Sympathy and all that shit. Akvarelli ja muste paperille 2016.

Murteellisten laulujen maa

Kielijuttuni "Murteellisten laulujen maa", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Tässä hiljan hiihtolomalla nousi mieleen lapsuusmuisto 70-luvulta. Ajettiin Helsingistä maalle, isäni kotiseudulle Etelä-Savoon.

Hieman ennen Kouvolaa tapahtui merkittävä muutos: tavallisesti korostetun yleiskielinen isäni alkoi puhua murretta! Minä vaihtui miäksi, sinä siäksi, ja murresanoja pulppusi puheeseen.

Lauloipa isä laulunkin, se meni suunnilleen näin: ”Haravasta katkes pii ja katkes toenennii, mutta isä laetto uuven piin, ja tuas sillä haravoetiin!”

Murteenpuhujien, kuten isäni, piti pitkään opetella puhumaan kirjakieltä ammattiyhteyksissä. Omaa murretta saatettiin hävetä ja peitellä.

Murrebuumi 1990-luvulla toi muutoksen: murteesta tuli arvostettu kielimuoto. Murteiden käyttöala laajeni. Niitä alkoi kuulla työelämässä ja viestimissä.

Murteiden rikkaus ja laaja-alainen käyttö sykähdyttävät. Vaihtelu ja värikkyys tuovat kieleen voimaa.

Kääntäjälle murteiden laajentunut käyttö ei sen sijaan aina merkitse riemunkiljahduksia. Tekstistä tulee äkkiä vaativa, jos se vilisee tuntemattomia murresanoja.

Annan esimerkin arjestani: kolme tekstinpätkää viimeaikaisista toimeksiannoistani. Yksi niistä on kirjakielistä perusasiatekstiä, kaksi murteellisuuksilla ilottelevaa matkailumainosta.

                      ”Yhtiö saavutti kertomusvuonna huipputuloksen, liikevaihto nousi (…) miljoonaan euroon.”

”Mutta kontio on väistänyt ihmistä, väistäähän se mettänmakuri.”

”Tuossa asusteli erakko teltassaan talvenkin yli. Kynttilöitä kömmätissään poltteli.”

Tässä kohtaa kääntäjäressu parahtaa. Yleiskielisen taloustekstin kääntäminen ei tuota vaikeuksia. On helppoa tuottaa teksti kohdekielelle niin, että sen sanoma ja sävy välittyvät.

Kahden muun tekstiotteen kääntäminen sen sijaan aiheuttaa harmaita hiuksia. Ensin pitää selvittää itselleen, mitä tarkoittavat esimerkiksi sanat ”mettänmakuri” ja ”kömmätti”. Sitten täytyy löytää kohdekielestä vastine, joka välittäisi sekä merkityksen että murteellisen sävyn.

Yksi vaihtoehto olisi löytää kohdekielestä mettänmakuria ja kömmättiä vastaavia murresanoja. Mutta kun on kyse pohjoissuomalaisesta murteesta, ei jokin amerikkalaismurre ehkä toimisi.

Toinen vaihtoehto olisi kääntää sanat tylsästi asumusta ja karhua vastaavilla kohdekielen sanoilla. Silläkin uhalla, että koko kielellinen ilotulitus jäisi puuttumaan.

Vielä olisi kolmas vaihtoehto: jättää murresanat sikseen suomeksi ja lisätä selittävä käännös. Siinä kärsisi tekstin jouheva juoksu, mutta paikallisväristä välittyisi ainakin aavistus.

Talousteksti on jo käännetty. Kömmättiä ja mettänmakuria jään vielä hetkeksi makustelemaan.

If you gotta stick your head in a guillotine, make sure it's one decorated with flowers. Pastellit pastellikartongille 2015.

Pienen saivareen kehonkaava

En yletä ylähyllylle.
Mitä siellä on? 

Alati yritän mutta
sotkeudun raajoihini. 
Ne ovat tähän tarkoitukseen
tiellä
ja tuntemattomat

Ja ranka
ryöpättyä meriheinää

Entäs pää 
Se vaihtuu jatkuvaan

Kertokaa minulle
Olen mielestäni kysynyt tarpeeksi monta kertaa

Mitä siellä ylähyllyllä on?

Pienen saivareen kehonkaava./A little bug's body image. Pastels on velour paper 2016.

Bästa tittare, paska kokkare

-       Oletko onnellinen? Kysyy terapeutti.

-       En.

-       Oletko sitten onneton?

-       En.

Veckans Puls tuli ensimmäisten joukossa.

Bästa tittare, paska kokkare.

Heti virityskuvan jälkeen.

Mustavalkotelkkarissa ei ollut kaukosäädintä.

Sohvan käsinoja oli vakosamettia.

Väittivät, että telkkarin katsominen liian läheltä pilaa silmät.

Leuan se pilasi.

Leuassa oli vakoja, kipeitä ja punaisia.

Mutta olihan sekin seuralainen, mustavalkoinen juontajatäti

seuralainen himan hämärässä.

Corduroyed for life. Pastels on pastel card 2016. (detail)

Ihminen on sittenkin saari

Ihminen on sittenkin saari

Karikko karikkojen joukossa

Sanoi runoilijamies ja heitti lanttia ilmaan.

Sillä oli päässään baskeri ja kaulassa punainen huivi

Kolmekymmentäkolme vuotta sitten

Roihuvuoressa

Ja minä muistan sen

Ja sen jälkeen en muista mitään

Ja sitä ennen en muista mitään

Ihminen on sittenkin saari

Leipokaa kakkuuni viila

Laittakaa pullopostiin

Osoite on entinen.

Headaches and hallucinations. Watercolor and ink on paper sized 76 x 56 cm, 2016.

Ahdistavat uudissanamme

Kielijuttuni "Ahdistavat uudissanamme", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Viime aikoina uutisotsikoissa on vilahdellut kaksi kauhealta kaikuvaa lainasanaa: taharrush gamea ja grooming. Molemmissa on kyse seksuaalisesta ahdistelusta. ”Neljä ehdotusta taharrush gamean lopettamiseksi”, otsikoi YLE. ”Grooming eli nuorten seksuaalinen ahdistelu netissä lisääntyy”, kirjoittaa Helsingin Sanomat.

            Taharrush gamealla viitataan tilanteeseen, jossa suuri miesjoukko piirittää naisen ja kohdistaa häneen seksuaalista väkivaltaa. Ahdistelu on usein järjestelmällistä ja tapahtuu suurten joukkotapahtumien aikana.

Termi on arabiaa, sanakirjan mukaan taharrush tarkoittaa ahdistelua ja gamea joukkoa. Sillä ei siis ole tekemistä englannin kielen peliä tarkoittavan game-sanan kanssa, niin kuin on virheellisesti tulkittu, jopa kansanedustajatasolla.

Grooming-termillä kuvataan ilmiötä, jossa ahdistelija valmistelee alaikäistä uhriaan ennen hyväksikäyttöä. Verbi groom on englantia ja tarkoittaa sanakirjan mukaan sukimista tai tamppaamista.

            Taharrush gamean ja groomingin kerrotaan olevan ilmiöinä uusia. Lainasanat sen sijaan eivät ole uusi ilmiö.

            Kuinka moni meistä huomaa, että on tekemisissä lainasanojen kanssa syödessään salaattia, kuunnellessaan stereoita ja katsoessaan videoita?  Ja onhan suomikin lainannut sanoja maailmalle, ainakin saunan.

            Jotain uutta kuitenkin on groomingin ja taharrush gamean tapaisten sanojen lainaamisessa. Molemmille näyttää löytyvän melko tarkka suomenkielinen vastine: nuorten seksuaalinen ahdistelu, joukkoahdistelu.  

Termejä ei kuitenkaan käännetä. Halutaanko näin osoittaa, että ilmiöt ovat tulleet muualta ja että ne kuuluvatkin muualle?

            Groomingista kertovissa jutuissa ei yksilöidä syyllisten syntyperää. Sen sijaan taharrush gameaan syyllistyvien kerrotaan olevan ”turvapaikanhakijoita” tai ”pohjoisafrikkalaisia”. 

            Taharrush gamean tuominen otsikoihin voi johtaa jyrkkiin yleistyksiin. Arabiankielinen termi voidaan liittää ajatukseen, jonka mukaan kyseessä on yleinen tapa, jota kaikki arabiankielisistä maista tulevat harjoittavat. Näinhän ei ole.

            Yleistyksissä on vaarana kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen. Grooming ei leimaa niin kuin taharrush gamea, koska englanti on aikamme lingua franca, yhteinen kieli.

            Kaikki väkivalta on ehdottomasti tuomittavaa. Silmien sulkeminen ilmiöiltä ei ole oikea tie. Mutta ei leimaava kielenkäyttökään ole oikein.

            Tilastojen mukaan Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Voidaanko siis väittää, että parisuhdeväkivalta on erityisen suomalainen ilmiö?

            Miltä tuntuisivat otsikot New York Timesissa tai Dagens Nyheterissä: We must stop parisuhdeväkivalta! Parisuhdeväkivalta måste stoppas!

Cutting wings. Still from the video "My memory doesn't fail me", 2014.